Kaikki rakastavat keräämistä

Monet ihmiset tykkäävät erilaisista keräilyharrastuksista. Kerätä voi vaikka vanhoja murolaatikoita, pullonkorkkeja, kyniä tai nimikirjoituksia. Monella on suuret kokoelmat, jotka kasvavat päivä päivältä. Keräilijät haluavatkin usein täydellisiä ja valtavan kokoisia kokoelmia. Ja he käyttävät äärimmäisen paljon aikaa ja energiaa niiden valmiiksi saattamiseen. Nämä kokoelmat alkavat jossain vaiheessa vaatia paljon tilaa.

Onneksi keräilyharrastustaan voi nykymaailmassa tyydyttää myös virtuaalimaailmassa. Eikä siellä lopu tila kesken. Esineiden keräilystä videopeleissä tulee varmaan useimmille ensimmäiseksi mieleen Super Mario -pelit ja muut tasohyppelyt, joita koko perhe naputti intohimolla menemään. Ajat olivat tuolloin yksinkertaisempia ja kolikoiden tai sormusten kerääminen oli keskeisintä keräilyä peleissä. Aikojen saatossa nämä pelit ovat kuitenkin vieneet keräilemisen aivan toiselle tasolle. Alunperinhän kerääminen oli vaihtoehto, ei pakko. Nykyään et pääse eteenpäin pelissä, ellet ole kasvattanut kokoelmaasi sopivasti. Ovet uusiin tasoihin aukeavat kultaisilla avaimilla tai läjällä kiiltäviä, taikapöllöjä. Monissa verkkosloteissa eli nettikasinoiden kolikkopeleissä pelaajalla on mahdollisuus avata pelin sisällä erityisiä minipelejä tai saada erikoisbonuksia esineitä keräilemällä. Nämä pelatut minipelit ja erikoisbonukset näkyvät pelaajan profiilissa kertomassa muille, kuinka hyvä pelaaja onkaan kyseessä. Nämä profiilin pienet merkit saavat keräilyintomme vain kasvamaan entisestään.

Mitä peleissä kerätään?

Monia ärsyttää tai he suorastaan vihaavat näitä nykypelien keräilyfestivaaleja. Jotkut meistä eivät kuitenkaan saa niistä tarpeekseen. Marion nerokas kolikoiden kerääminen oli kuitenkin vain alkua. Peleihin on ilmestynyt mitä oudompia keräilykohteita, jotka pitävät meidät liimattuna ruutuihin. Keräiltävänä on nykyään tagit, pääkalloja, kemistin tarveaineita, sydämen paloja, sarjakuvia ja tietysti hirviöitä. Useimmilla esineillä on jonkin sortin vaikutus pelin etenemiseen. Ne voivat esimerkiksi boostata hahmon jotain ominaisuutta, kuten Halon pääkallot. Joskin osa niistä myös heikentävät hahmoa. Sydänten kerääminen tietysti tuo lisää elämiä hahmolle. Splatoonissa pelaaja kerää antiikkisten käsikirjoitusten osasia saadakseen käyttöönsä uuden aseen. Tämäntyyppinen keräily on käytössä monessa pelissä. Eikä Pokemonin hirviöiden keräilyä varmaan tarvitse sen tarkemmin selitellä.

Useimmiten keräilyllä on jokin tarkoitus ja tavoite. Pelissä voi kuitenkin olla myös ‘ajanvietteeksi’ tarkoitettu keräilykohde. Useimmiten nämä kerättävät esineet on tasohyppelyissä sijoitettu niin vaikeisiin paikkoihin, että onnistumisen tunne tulee esineen luokse pääsemisestä. Monesti nämä ovat myös matkan varrella helposti matkaan tarttuvia turhuuksia. Olkoon tarkoitus mikä tahansa, useimpien meistä on vain pakko saada kerättyä kaikki peliin piilotetut esineet. Jotain sisäänrakennettua pakko-oireista häiriötä tai pelinkehittäjien äärimmäisen halpa tapa lisätä muutama pelitunti muutoin nopeasti läpipelattavaan naputteluun?

Mikä keräämisessä kiehtoo?

Tuntemattomasta syystä maailmasta löytyy vieläkin ihmisiä, jotka eivät pelien maailmasta viehäty. He laskevat ohjaimen kädestään nopeammin kuin ehdit kissaa sanoa, eivätkä he varsinkaan ymmärrä, miksi joku jaksaa tuntitolkulla metsästää huonosti piirrettyä timanttisormusta. Joskin näiden ihmisten kynäkokoelmat ovat usein vertaansa vailla. Keräilemisen viehätyksen taustalla on psykologisia tekijöitä. Uuden tavaran saaminen tuntuu usein saavutukselta. Olemme säästäneet rahaa sen ostamiseen tai odottaneet pitkän aikaa sen ilmestymistä kauppoihin. Kun sitten viimein saamme esineen käsiimme, ajatuksemme valtaa monet positiiviset tunteet, kuten ilo, nautinto ja innostus. Mikä sen parempi motivaattori keräilyyn. Ilmiö on siirretty videopeleihin sillä samalla sekunnilla, kun Pac-Man nielaisi ensimmäisen kirsikan.

Jokainen meistä haluaa kokea saavutuksen ja onnistumisen tunteita. Esineiden keräilemisellä peleissä tämä toteutetaan kahdella eri tavalla. Super Mariossa tarvitset 100 kolikkoa uuden elämän saamiseen. 100 on suhteellisen pieni luku pelissä, jossa kolikoita kasvaa puissa. Toisinaan tuon sadan kolikon kasaan saaminen on kuitenkin pitkä ja hikinen tie. Sen eteen joutuu tekemään tuntien työn. Mieltä turruttavan, lihaksia puuduttavan ja aivosoluja tuhoavan työn. Kun tuollaisen rupeaman jälkeen 100 kolikkoa on kasassa, aivojen mielihyväkeskukset loistavat mittalaitteissa iloisen punaisena. Toisinaan taas kerättävät esineet laitetaan peliin niin hankalapääsyiseen paikkaan, että sen saavuttaminen vaatii ennennäkemätöntä taituruutta. Kukapa meistä ei tuntisi ylitsepursuavaa riemua, kun onnistumme jossain, mikä on vaatinut tuntikausien harjoittelun? Jokaisella meistä on omat intohimomme, jotka tuottavat meille onnistumisen ja saavutuksen tunteita. Sama se, mikä intohimon kohde on.

Esineiden keräileminen tietokonepeleissä nähdään monesti tylsänä ja monotonisena hommana. Tämä saattaa olla hyvinkin totta moderneissa peleissä. Joskus sitä koluaa jokaisen nurkan pelissä viimeisen puuttuvan esineen löytämiseksi ja mielessä käy ajatus “Miksi ihmeessä käytän aikaani vapaaehtoisesti tähän älyttömyyteen”. Loppujen lopuksi useimmiten kyse on kuitenkin tehtävän loppuunsaattamisesta. Tyydytyksen tunteesta, kun pelin statistiikat näyttävät 100 prosenttia. Joka ikinen kohta on täydellisesti loppuun saatettu. Eikä sillä ole merkitystä, onko tuolla keräilyllä väliä pelin lopputuloksen kannalta. Tunne siitä, että olet löytänyt kaiken, mikä oli tarkoitettu löydettäväksi, on palkinto keräilijälle. Ja sitä paitsi onhan useimpia kerättyjä esineitä vain mukava katsella. Onhan meillä kodit täynnä ‘koriste’-esineitä muutenkin. Mikseivät sitten pelien virtuaaliset hyllyt saisi olla täynnä kimmeltäviä tähtiä, palapelin paloja, leimoja, banaaneja ja Pokemoneja.