Digitaalinen murros on siivittänyt pelimaailman menestystarinoita. Vuonna 2018
peliteollisuuden tuotot ylittivät TV-, musiikki- sekä elokuvateollisuuden vuosituotot ja
pelaaminen nousi maailman suosituimmaksi viihdemuodoksi.
Suosio ei synny syyttä, eivätkä vaikutukset vastustajitta. Vanhakantaisempi väestö suhtautuu
peleihin edelleen varovaisesti ja monet valtamedioiden pelaamiseen linkittyvät otsikot korostavat
pelaamisen haittavaikutuksia.
Pelaaminen linkitetään usein riippuvuuden ja eristäytyneisyyden teemoihin ja pelaamisen
lukuisat positiiviset vaikutukset saatetaan ohittaa aiheeseen syvemmin perehtymättä.
Digitaaliseen pelaamisen yhdistetään usein passiivisuus vaikka itseasiassa pelit antavat
kuluttajilleen monia perinteisempiä viihdemuotoja aktiivisemman roolin. Pelaajat ovat käyttäjiä,
jotka toimivat aktiivisessa vuorovaikutuksessa pelimaailmaan ja muihin pelaajiin, siinä missä
elokuvan katsojat ovat kuluttajia, jotka nautiskelevat passiivisesti tekijöiden luomasta
narratiivista.
Aihetta lähestyessä on hyvä huomioida että pelaaminen on yksi vanhimmista sosiaalisen
vuorovaikutuksen muodoista. Pelaaminen on sosiaalista leikkiä, joka opettaa ajattelemaan,
kilpailemaan ja vuorovaikuttamaan. Pelejä on pelattu kaikissa kulttuureissa, ihmisyyden
alkuhämäristä tähän päivään. Digitaalinen pelaaminen onkin sinänsä vain iänikuisen ilmiön uusi
formaatti.
Suomalaisen pelitutkijan Mikko Meriläisen mukaan pelaamisen henkilökohtaisia hyötyjä ja
haittoja punnitessa, pelaajien vaihtelevien pelimotivaatioiden ymmärtäminen on keskeisessä
osassa. Pelaaminen voi olla kevyttä ajanvietettä tai syvällinen harrastus, jossa
mielikuvituksellisiin pelimaailmoihin uppoudutaan kuin kirjallisuuden klassikkoon. Kilpailulliset
moninpelit ovat verrattavissa perinteisiin joukkueurheilulajeihin. Pelaaja saattaa saada
mielihyvää esimerkiksi ongelmien ratkaisusta, tiimihengestä tai kilpailemisesta.
Newzoo-tutkimusyhtiön huhtikuussa julkaiseman selvityksen mukaan digitaalisia pelimaailmoja
kansoittaa kahdeksan kulutustottumuksiltaan erilaista pelaajatyyppiä. Newzoon tutkimus kumoaa
monta vanhaa myyttiä peliharrastajista. Tutkimuksen mukaan suurin osa pelaajista on 27-38 -
vuotiaita. Naisten osuus eri pelaajaryhmissä vaihteli 35 prosentista 61 prosenttiin. Suurin osa
peliharrastajista on perheellisiä.
Tutkimuksen nimeää suurimmiksi pelaajaryhmiksi ajankuluttajat (27%), pilvipelaajat (19%) sekä
peli-intoilijat (13%). Muita tutkimuksen tunnistamia pelaajatyyppejä ovat harrastelija (9%),
laiteintoilija (9%), katselija (13%), sivustaseuraaja (6%) ja perinteinen pelaaja (4%).
Eri pelaajaryhmiä motivoivat selkeästi eri tekijät. Osa pelaajista pelaa mieluummin itse ja toiset
peliharrastajat ainoastaan seuraavat muiden pelistriimejä Twitchistä, Youtubesta tai Mixeristä.
Osa pelaajista intoilee klassikkopeleistä ja toiset kuumimmista uutuuksista. Toisille pelaajista
laitteisto on yhtä suuri intohimo kuin itse pelit. Pilvipelaajia taas kiinnostavat enemmän uudet
tavat pelata.
Millainen pelaaja sinä olet? Oman pelikäytöksen tunnistaminen auttaa optimoimaan pelaamiseen
liittyvää toimintaa.
Tutkimusten mukaan digitaalinen pelaaminen voi kehittää pelaajien tarkkaavaisuutta,
hahmottamiskykyä, muistia, ongelmanratkaisukykyä, kielitaitoa ja silmä-käsikoordinaatiota.
Tutkimustulokset pelaamisen vaikutuksesta kognitiivisiin taitoihin ovat rohkaisevia. Digitaalinen
pelaaminen saattaakin lähitulevaisuudessa tarjota ratkaisuja neurologisten häiriöiden ja
mielenterveyden ongelmien ehkäisyyn ja niistä kuntoutumiseen.
Pelaaminen on hauskaa, haastavaa ja sosiaalista. Esimerkiksi useiden auktoriteettien odotusten
alla arkeaan eläville nuorille pelaaminen voi tarjota tärkeän "oman tilan" jossa voi rentoutua,
kokeilla ja kehittyä vapaammin. Pelimaailmasta muotoutuukin pelaajille usein tuttu ja turvallinen
taukopaikka. Haasteita saattaa syntyä jos pelaaminen muuttuu rentoutumiskeinosta
todellisuuspakoisuudeksi.
Yleinen suositus kehottaa käyttämään pelaamiseen enintään kaksi tuntia vuorokaudessa.
Pelaamisen priorisointi saattaa aiheuttaa sosiaalisia konflikteja. Liialliseen pelaamiseen toisinaan
linkitettyjä haittavaikutuksia ovat väsymys, unettomuus, eristäytyminen ja masennus.
Väkivaltaisen kuvaston ja kanssapelaajien huonon käytöksen vaikutuksia pelaajien hyvinvointiin
tutkitaan myös aktiivisesti.
Useimmat aktiivisten pelaajien kokemat fyysiset haitat ovat tuttuja toimistotyöläisille. Päätteellä
pitkiä aikoja työskenteleminen heijastuu usein kehoon niska-, selkä-, kyynärpää- ja rannekipuina.
Pelaaminen voi myös väsyttää silmiä. Pelaajien onkin hyvä perehtyä ergonomiaan ja muistaa
tarvittava tauotus. Istumista on hyvä tasapainottaa vakituisella liikunnalla.
Pelitutkija Mikko Meriläinen muistuttaa että omien pelitottumusten tiedostaminen on tärkeää.
Meriläinen tutkii nuorten pelaamistottumuksia ja niiden vaikutusta hyvinvointiin. Hän korostaa,
että huolestumisen sijaan vanhempien olisi hyvä perehtyä aiheeseen ja nähdä pelaaminen muihin
perinteisempiin harrastuksiin verrattavana arvokkaana ajanvietteenä. Pelaaminen antaa nuorille
tärkeitä onnistumisen kokemuksia ja opettaa vuorovaikutus- ja tiimityöskentelytaitoja.
Meriläinen kehottaakin lapsensa pelaamisesta huolestuneita vanhempia huomioimaan
sukupolvierot ja lähestymään aihetta avoimesti.
Myös peliyritykset kannustavat käyttäjiään
pelaamaan vastuullisemmin ja ohjeistavat kuluttajia tunnistamaan ja hallitsemaan harrastuksen
mahdolliset riskit.
Haitallisiin rutiineihin voi puuttua muuttamalla omaa ajattelua. Pelaaja voi huolehtia omasta
hyvinvoinnistaan kysymällä itseltään elämänhallinnallisia kysymyksiä. Milloin pelaan ja miksi?
Aiheuttaako pelaaminen lyhyitä öitä ja väsymystä arjessa? Huomauttelevatko ystävät tai
kumppani pelaamisestani? Tuoko pelaaminen iloa vai tuntuuko se pakonomaiselta? Jäävätkö
arjen askareet suorittamatta
Äkillisesti lisääntynyt pelaaminen saattaa kieliä kyvyttömyydestä puuttua johonkin arkielämän
ongelmakohtaan. Pelaaja voi pitkälti välttää pelaamisen henkiset haittavaikutukset pitämällä
huolta siitä, että pelaaminen on vain yksi voimauttava rentoutumis- tai hauskanpitokeino eikä
ainoa pakonomainen tapa paeta arjessa kohdattuja avuttomuuden tunteita.
Vastuullinen pelaaja tietää miksi pelaa ja hallitsee pelitottumuksiaan. Menestyksekäs pelaaja
myös soveltaa digitaalisissa pelimaailmoissa omaksumiaan oppeja ja muistaa ratkoa ongelmia
myös tosielämän arkisemmilla pelikentillä.