Kaikki pelissä

Digitaalinen murros on siivittänyt pelimaailman menestystarinoita. Vuonna 2018 peliteollisuuden tuotot ylittivät TV-, musiikki- sekä elokuvateollisuuden vuosituotot ja pelaaminen nousi maailman suosituimmaksi viihdemuodoksi.

Suosio ei synny syyttä, eivätkä vaikutukset vastustajitta. Vanhakantaisempi väestö suhtautuu peleihin edelleen varovaisesti ja monet valtamedioiden pelaamiseen linkittyvät otsikot korostavat pelaamisen haittavaikutuksia.

Pelaaminen linkitetään usein riippuvuuden ja eristäytyneisyyden teemoihin ja pelaamisen lukuisat positiiviset vaikutukset saatetaan ohittaa aiheeseen syvemmin perehtymättä. Digitaaliseen pelaamisen yhdistetään usein passiivisuus vaikka itseasiassa pelit antavat kuluttajilleen monia perinteisempiä viihdemuotoja aktiivisemman roolin. Pelaajat ovat käyttäjiä, jotka toimivat aktiivisessa vuorovaikutuksessa pelimaailmaan ja muihin pelaajiin, siinä missä elokuvan katsojat ovat kuluttajia, jotka nautiskelevat passiivisesti tekijöiden luomasta narratiivista.

Aihetta lähestyessä on hyvä huomioida että pelaaminen on yksi vanhimmista sosiaalisen vuorovaikutuksen muodoista. Pelaaminen on sosiaalista leikkiä, joka opettaa ajattelemaan, kilpailemaan ja vuorovaikuttamaan. Pelejä on pelattu kaikissa kulttuureissa, ihmisyyden alkuhämäristä tähän päivään. Digitaalinen pelaaminen onkin sinänsä vain iänikuisen ilmiön uusi formaatti.


photo: Unsplash, by Nikita Kachanovsky, Unsplah license

Tunnista motivaatiosi

Suomalaisen pelitutkijan Mikko Meriläisen mukaan pelaamisen henkilökohtaisia hyötyjä ja haittoja punnitessa, pelaajien vaihtelevien pelimotivaatioiden ymmärtäminen on keskeisessä osassa. Pelaaminen voi olla kevyttä ajanvietettä tai syvällinen harrastus, jossa mielikuvituksellisiin pelimaailmoihin uppoudutaan kuin kirjallisuuden klassikkoon. Kilpailulliset moninpelit ovat verrattavissa perinteisiin joukkueurheilulajeihin. Pelaaja saattaa saada mielihyvää esimerkiksi ongelmien ratkaisusta, tiimihengestä tai kilpailemisesta.

Newzoo-tutkimusyhtiön huhtikuussa julkaiseman selvityksen mukaan digitaalisia pelimaailmoja kansoittaa kahdeksan kulutustottumuksiltaan erilaista pelaajatyyppiä. Newzoon tutkimus kumoaa monta vanhaa myyttiä peliharrastajista. Tutkimuksen mukaan suurin osa pelaajista on 27-38 - vuotiaita. Naisten osuus eri pelaajaryhmissä vaihteli 35 prosentista 61 prosenttiin. Suurin osa peliharrastajista on perheellisiä.

Tutkimuksen nimeää suurimmiksi pelaajaryhmiksi ajankuluttajat (27%), pilvipelaajat (19%) sekä peli-intoilijat (13%). Muita tutkimuksen tunnistamia pelaajatyyppejä ovat harrastelija (9%), laiteintoilija (9%), katselija (13%), sivustaseuraaja (6%) ja perinteinen pelaaja (4%).

Eri pelaajaryhmiä motivoivat selkeästi eri tekijät. Osa pelaajista pelaa mieluummin itse ja toiset peliharrastajat ainoastaan seuraavat muiden pelistriimejä Twitchistä, Youtubesta tai Mixeristä. Osa pelaajista intoilee klassikkopeleistä ja toiset kuumimmista uutuuksista. Toisille pelaajista laitteisto on yhtä suuri intohimo kuin itse pelit. Pilvipelaajia taas kiinnostavat enemmän uudet tavat pelata.

Millainen pelaaja sinä olet? Oman pelikäytöksen tunnistaminen auttaa optimoimaan pelaamiseen liittyvää toimintaa.




Photo: Unsplash, by Florian Olivo, Unsplah license


Tiedosta hyödyt ja hallitse haitat

Tutkimusten mukaan digitaalinen pelaaminen voi kehittää pelaajien tarkkaavaisuutta, hahmottamiskykyä, muistia, ongelmanratkaisukykyä, kielitaitoa ja silmä-käsikoordinaatiota. Tutkimustulokset pelaamisen vaikutuksesta kognitiivisiin taitoihin ovat rohkaisevia. Digitaalinen pelaaminen saattaakin lähitulevaisuudessa tarjota ratkaisuja neurologisten häiriöiden ja mielenterveyden ongelmien ehkäisyyn ja niistä kuntoutumiseen.

Pelaaminen on hauskaa, haastavaa ja sosiaalista. Esimerkiksi useiden auktoriteettien odotusten alla arkeaan eläville nuorille pelaaminen voi tarjota tärkeän "oman tilan" jossa voi rentoutua, kokeilla ja kehittyä vapaammin. Pelimaailmasta muotoutuukin pelaajille usein tuttu ja turvallinen taukopaikka. Haasteita saattaa syntyä jos pelaaminen muuttuu rentoutumiskeinosta todellisuuspakoisuudeksi.

Yleinen suositus kehottaa käyttämään pelaamiseen enintään kaksi tuntia vuorokaudessa. Pelaamisen priorisointi saattaa aiheuttaa sosiaalisia konflikteja. Liialliseen pelaamiseen toisinaan linkitettyjä haittavaikutuksia ovat väsymys, unettomuus, eristäytyminen ja masennus. Väkivaltaisen kuvaston ja kanssapelaajien huonon käytöksen vaikutuksia pelaajien hyvinvointiin tutkitaan myös aktiivisesti.

Useimmat aktiivisten pelaajien kokemat fyysiset haitat ovat tuttuja toimistotyöläisille. Päätteellä pitkiä aikoja työskenteleminen heijastuu usein kehoon niska-, selkä-, kyynärpää- ja rannekipuina. Pelaaminen voi myös väsyttää silmiä. Pelaajien onkin hyvä perehtyä ergonomiaan ja muistaa tarvittava tauotus. Istumista on hyvä tasapainottaa vakituisella liikunnalla.



Löydä tasapaino

Pelitutkija Mikko Meriläinen muistuttaa että omien pelitottumusten tiedostaminen on tärkeää. Meriläinen tutkii nuorten pelaamistottumuksia ja niiden vaikutusta hyvinvointiin. Hän korostaa, että huolestumisen sijaan vanhempien olisi hyvä perehtyä aiheeseen ja nähdä pelaaminen muihin perinteisempiin harrastuksiin verrattavana arvokkaana ajanvietteenä. Pelaaminen antaa nuorille tärkeitä onnistumisen kokemuksia ja opettaa vuorovaikutus- ja tiimityöskentelytaitoja. Meriläinen kehottaakin lapsensa pelaamisesta huolestuneita vanhempia huomioimaan sukupolvierot ja lähestymään aihetta avoimesti. Myös peliyritykset kannustavat käyttäjiään pelaamaan vastuullisemmin ja ohjeistavat kuluttajia tunnistamaan ja hallitsemaan harrastuksen mahdolliset riskit.

Haitallisiin rutiineihin voi puuttua muuttamalla omaa ajattelua. Pelaaja voi huolehtia omasta hyvinvoinnistaan kysymällä itseltään elämänhallinnallisia kysymyksiä. Milloin pelaan ja miksi? Aiheuttaako pelaaminen lyhyitä öitä ja väsymystä arjessa? Huomauttelevatko ystävät tai kumppani pelaamisestani? Tuoko pelaaminen iloa vai tuntuuko se pakonomaiselta? Jäävätkö arjen askareet suorittamatta

Äkillisesti lisääntynyt pelaaminen saattaa kieliä kyvyttömyydestä puuttua johonkin arkielämän ongelmakohtaan. Pelaaja voi pitkälti välttää pelaamisen henkiset haittavaikutukset pitämällä huolta siitä, että pelaaminen on vain yksi voimauttava rentoutumis- tai hauskanpitokeino eikä ainoa pakonomainen tapa paeta arjessa kohdattuja avuttomuuden tunteita.

Vastuullinen pelaaja tietää miksi pelaa ja hallitsee pelitottumuksiaan. Menestyksekäs pelaaja myös soveltaa digitaalisissa pelimaailmoissa omaksumiaan oppeja ja muistaa ratkoa ongelmia myös tosielämän arkisemmilla pelikentillä.


photo: Unsplash, by Anthony Brolin, Unsplah license